Melkoinen ihme, että hengissä perille selvittiin. Tai no, ei mulla mitään ongelmia ollut, mutta Hipusta oli vaarassa tulla rukkaset (tai no rukkanen, se itekin tietää jo sen verran, että jos uhkaa tehdä siitä rukkaset niin ei voi olla tosissaan, kun ei tuosta natiaisesta riittäisi kuin yhteen rukkaseen :D). Koiranmokoma on mennyt ja oppinut reitin agitreenikentälle. Ja siinä kohtaa jo, kun kotona pakkaa reppua, niin neidin silmiin syttyy kiilto, tietää kyllä jo siinä kohtaa minne ollaan menossa. Maailmassa kun harvat asiat pärjäävät agikentälle niin siinä innossa sitten unohtuvat kaikki käytöstavat. Matkaa sitten kun on kävellen se 45 min, niin kyllä meinaa olla omissa aivoissa olla pitelemistä, että jaksavat pysyä paikoillaan. Voi siis sitä pyörimisen, hyörimisen ja innon määrää, vaikka ei kai innoissaan olevasta treenikaverista voi loppujen lopuksi itsekään olla muuta kuin innoissaan :D

No, perille päästiin kuitenkin lopulta ja intoa näytti riittävän vielä sielläkin :D Tässäpä siis mitä tällä kertaa treenailtiin (Oilin ohjeitten mukaan, vaikka tällä kertaa oltiinkin keskenämme):

aita: Eli siis ihan perushyppy, jota marsukorkeudella harjoittelemme :) Ensin tehtiin muutama kerta niin, että jätän koiran paikalleen, siirryn esteen sivuun ja ohjaan hyppyyn. Sujuu kohtalaisesti, mutta en nyt menisi silti hommaa kehumaan, paikallaolo kun vaatii meiltä vielä työtä, työtä ja työtä (tuntuu oikeasti että mun ja Hipun välillä on kuminauha, jos koitan mennä kauemmaksi Hipusta, kuminauha kiristyy ja Hippu singahtaa mun luo. HUOM! ei siis edes esteelle ilman lupaa vaan mun luo!). Sitten tehtiin vauhdikkaampia hyppyjä lelun esteen yli heittäen ja lopuksi vein vielä kupin toiselle puolelle ja vapautin sinne (sujuu ihan huipusti, Hippu yhdistää homman siihen, mitä ruokakupin kanssa tehdään kotona ja nököttää paikallaan niin kiltisti :D).

kepit: Keppejä tehtiin 2x 5 sarjaa. Eka sarja tehtiin hypyn jälkeen, sit välissä käytiin puomilla ja sit takas kepeille. Kepit alkaa sujua aina vaan paremmin (mikä nyt tietysti on ihan luonnollista). Aina vähemmällä ohjaamisella Hippu itse alkaa lähteä keppiä kiertämään, mikä tietysti tulevaisuuden kannalta on hyvin positiivista. Kepeillä siis kyllä koimme riemun hetkiä tänään :) Vieläkään en oikeinpäin osaa itse kävellä, mutta (ainakin) tänään Hippu meni jo sen verran hyvin keppejä, että voisin toivoa, että jossain kohtaa mäkin voisin alkaa harjottelemaan oikein päin kävelyä (no joo, tiedän, pitäisi olla helppoa, mutta ei se aina vaan ole, kun käsiäkin tuntuu välillä olevan monta liikaa).

puomi: Hipun suuri rakkaus. Edelleen. Hyppyä kun harjoiteltiin, niin sinne pikkulikka meinaa vaan lähteä (vaikka tässä kohtaa voinkin todeta hyvin ylpeänä, että pyynnöstä Hippu palaa vauhdikkaasti takasin, eikä sentäs ihan oikeasti esteille karkaa vaikka mieli tekeekin. Toisilla on putkihullut koirat, meidän ongelma tulevaisuudessa taitaa olla sitten puomi ;D ). Mutta siis asiaan. Kahdesti mentiin ja hyvin meni. Muutama makupala matkalla ja lopussa monta. Hippu ei edes hötkyillyt matkalla, tuntui että ensimmäistä kertaa uskalsi ajatella, että joku päivä tätä voitaisiin jopa tehdä irti. Sellanen riemunaihe siis myös puomi.

Välissä tehtiin vielä paikallaoloja esteitten välissä. Hyvin sujuu pienet ajat, mutta paikallaoloa pitää varmaan harjoitella kyllästymiseen asti, jotta saadaan se kuminauha edes vähän löysentymään. Harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua siis !!

Resgasharkka jäi meiltä tällä kertaa tekemättä, ei vaan toiminu kädet kun ois yhtäaikaa pitäny ohjata koiraa ja pitää rengasta (kun siis irtorenkaalla treenataan). Treeneissämme kului aikaa kuitenkin 25 min, joten ajattelin, että eipä tuo yhden esteen väliinjäänti maailmaa kaada, pikemminkin päinvastoin, koska tuokin aika on jo aikas pitkä treeniaika noin pienelle tytölle.

Tulomatkalla mulla olikin sitten jo rauhallisempi koira. 5 kertaa pysähdyttiin juomatauolle ja viimeisellä päässä taisi naksahtaa (siis koiralla, ei mulla). Yhtäkkiä olikin pakko pinkoa ympyrää niin lujaa kun tassuista lähti, onneksi sentäs ymmärsi pysyä penkan puolella niin ei ohiajavat pyöräilijät olleet vaarassa :D Muutaman minuutin sitä kesti, jonka jälkeen mun vierellä käveli tohkeissaan pikkuneiti joku oksanhärpäke päässään. Vastaantulevia ihmisiä nauratti ja niin taisi vähän itteänikin :D

Tämän treenin loppufiiliksinä pakko sanoa, että täytyy tuosta nassikasta olla tosi ylpeä. Eihän sillä ole ikää kuin 9 kk ja niin se vaan on ihan superihqu agikoira :D Ensi keväänä saadaan vasta kisaoikeuskin, että entäs sitten jos ei paikallaolo suju, kyllä tässä on vielä aikaa .. Ja kontaktit on Hipulla niin mahtavat, ettei tosikaan, aivan lumoava tillittäjä mulla harrastuskaverina :)