Hupsista! Ei ihan hetki sitten ollut, kun tänne kirjottelin. Nyt kuitenkin käsky kävi korkeammalta taholta, joten ei kai tässä muu auta. Ja hyvähän se vaan on, että jatkokurssi pitää meidät ruodussa ja laittaa seuraamaan kehitystä. Toivottavasti sellaista tapahtuu :D !

Mitä turkkiin tulee, sitä ei valitettavasti ole tapahtunut ;D Vilkaisin nimittäin nuo alla olevan treenin kuvat ja ihan samassa karvassa ollaan edelleen. Ei sillä, oikeasti tilanne on se, että välissä Hipulla oli jo aivan hieno turkki, mutta sitten tuli karvanlähtö ja kaikki meni pois. Loogisintahan se on tietysti juuri näillä hulluilla pakkasilla olla ilman karvaa! Noh, mitäpä Hippu karvoilla, vauhtia on niin paljon, ettei tässä turhaa ennätä palelemaan :D

Mutta nyt itse asiaan. Oltiin siis ekaa kertaa jatkokurssin treeniosiossa yhtä aikaa, Hippuhan tosin oli jo viime viikolla Jaanan kanssa. Kuusi koirakkoa meitä oli paikalla ja aika meni äkkiä, mutta suhteellisen hyvin siinä kuitenkin ennätti tehdä :) Ensin tehtiin eteenlähetystä. Se nyt oli Hippiäiselle tuttu juttu, sitähän ollaan aikas paljon harjoiteltu, jotta neiti oppisi kulkemaan myös musta erillään, meillä kun tää symbioosi tuntuu olevan välillä liiankin vahva. Kaksi kertaa lähetin Hipun eteen viiden esteen verran (yksi pituus, muut hyppyjä) targetille ja tämän jälkeen luovutin vuoroni seuraavalle, kun hommassa ei mitään epäselvää ollut.

Kakkostreeninä oli pieni radanpätkä, jossa oli mukana rengas. Hippu keksi, että tänään voitaisiin temppuilla renkaan kanssa ja niin sitten tehtiin. Jos olin koiran oikealla puolella, Hippu meni välistä, jos taas vasemmalla, niin Hippu meni oppien mukaan renkaasta. Rengasta otettiin siinä sitten muutama kerta erikseen (epätoivo iski mulle, että ei kai tästä nyt tule meille mitään ongelmaa !?) ja tehtiin sitten minirata ilman sitä. Radalla oli hyppyjä ja putki käänsi tulosuunnan takaisin. Ihan suht hyvin meni, mutta aina kai sitä on parantamisen varaa ..

Kolmantena tehtiin sitten riemuympyrää (vai mikä se nimi nyt olikaan?). Siinä oli kaksi putkea käännetty niin, että niitä pystyi juosta ympäri, mutta väleihin oli sentäs laitettu hyppyjä niin, ettei ihan pelkkää putkea menty. Rata meni siis hyppy-hyppy-hyppy-putki (kääntää takas tulosuuntaan)-hyppy-hyppy-hyppy-putki (ja taas tulosuuntaan). Ympyrää sai juosta niin kauan kuin kykeni, mutta ainakin oma kunto loppui aikas lyhyeen, kun Hipun mukana pysyäkseen piti juosta pää kolmantena jalkana. Ensin mentiin niin, että koira oli vasemmalla puolella. Heti, kun ymmärsin ohjeiden mukaan mennä (eli en oikaise liian aikaisin putkelta, koska muuten koira tulee mukana, kun se irtoaminen ei niin hyvin tosiaan vielä toimi), niin homma toimi oikein hyvin ja sain juosta niin, että jalat jo meinasi alta lähteä eli oli pakko lopettaa. Toiseen suuntaan (eli koira oikealla puolella) ei sit oikein sujunutkaan. Hyppy-putki -yhdistelmä sujui, mutta seuraava hyppy ei sitten sujunutkaan, vaikka mitä yritti. Noh, siitä saatiin kotiläksyksi opetella koiran kuljettamista myös oikealla puolella ja tiedän todellakin, että sitä pitäisi harjoitella (ja tiesin jo aiemminkin), mutta se vasen puoli vaan jo ihan Jessen kanssa treenaamisajoista toimii niin paljon paremmin *huoh*

Nyt on haaveissa omatoimivuoro. Jos sellaisen saisi järjestettyä, niin pääsisi sitten noita vaikeita kohtia hiomaan. Siinähän sitä työtä riittää, kun tälläkin kerralla tuntui olevan tuota hiottavaa (rengas ja oikea puoli). Ensi viikon treenejä odotellessa, ja kiitokset vielä Järvisalon Suskulle treeneistä ja jäähdyttelyseurasta hyytävässä pakkasessa :)

Lisäys 4.2: Muistin vasta myöhemmin yhden treenien riemukohdan, jossa tuntui, että taas oivaltamista on tapahtunut. Ollaan nyt tehty keppejä verkoilla, kun Hippu otti musta tosi paljon häiriötä eikä keskittynyt kunnolla itse pujotteluun. Kuukausi sitten tehtiin treeneissä oikein urakalla niitä joka välissä ja lauantain treenissä kehitystä saattoi huomata tapahtuneen :D Nimittäin sanoessani kepit Hippu ihan itse jo haki estettä eikä enää odotellut, että mitä itse siinä huidon. Joo, pientähän tää on, mutta ehk just ne pienet oivalluksen hetket on parhaita :)