Ystävänpäivänä käytiin siis treenailemassa taas jatkokurssilla, kun niitä paljon odotettuja juoksuja ei sit vielä(kään) tullu. Parempi ehk kaikkien kannalta ois ollu, jos oltas jääty vaan pois, ystävänpäivän sijaan oli sellanen "myydään yksi nopea ja vaativa shetlanninlammaskoira" -olo ja sellaisia kun tosi harvoin sattuu. Eikä Hippu siis tavaelämässä mitään pahojaan tehnyt, käyttäytyi vaan radalla kuin mikäkin maailman napa ja taisi haukkua mut pystyyn.

Mentiin ennen jatkokurssia omalle omatoimitreenikerralle, kun se just sattui siihen ennen. Ajattelin, etten ota paljoa, vähän keppejä ja kontakteja, jos Hippu kuitenkin siin malttas sit tasaantua ite treeneihin. Kyllä vauhtia piisasi neidillä taas niin, että sai varmaan oikeasti tehdä töitä pysyäkseen nahoissaan. Kepeillä yritin opettaa sisäänmenoa kauempaa ja alun tajuttoman haukkumisen jälkeen idea alkoi vähän valjeta. Kati just neuvoi viimeksi, etten saa lähteä Hipun hilluntaan mukaan, vaan mun pitää vaan ääni ja käsky tasaisena ja ohjata niin kauan, kun koira itse oivaltaa. Kyllä siinä pitkä pinna saa olla, kun Hippu mieluummin hilluu, kun pysähtyy asiaa miettimään. Onneksi lopulta mietintääkin tapahtui :)

Itse treeneissä meillä oli kolmen hypyn sarja, joka käänsi viimeisellä menon melkein tulosuuntaan puomille. Viimeinen hyppy oli siis 90 asteen kulmassa edelliseen ja sen edessä piti valssata ja sitten ohjata koira puomille. No, tässä jo tuli sellanen olo, että haluisin oman agilitykurssin ihan vaan omille jaloille niin, että treenattas valssit sun muut siellä ensin ilman koiraa. Eihän valssissa siis mitään ihmeellistä ole (jos sen tekee hiljaa), mutta kun koira menee tuhatta ja sataa niin koitappa siinä sitten ennättää edelle valssaamaan. Ei onnistu sitten mitenkään! Yhden kerran sitten siinä ihmeen kaupalla onnistuin, mutta eipä siitäkään järin onnistunut olo jäänyt, se oli sillain nipinnapin suoritettu. Hippu kun on  sellanen, että se ei irtoa (voi kuinka odotan sitä irtoamispäivää), joten mä en yhtään pääse oikomaan, minkä takia en sit itse ennätäkkään. Loputon noidankehä .. Toisena sama rata, mutta ohjauspuoli piti vaihtaa lennossa samassa paikkaa jättämällä koira taa. Ja sama juttu. Miten ihmeessä mä voisin sinne muka ennättää!? Molemmat kerrat puomilla vielä neiti tuli liukumalla alas, ku vauhtia oli ni paljon. Mut pysähty sentäs (lopulta), jos sitä katotaan :)

Koko vapaa-ajan neiti sit innoissaan hyppi, pomppi ja riekkui, mitä radallakin paikasta toiseen siirryttiin. Taitaa olla, et me molemmat tarvittas rauhottavia. En oikeasti tiedä, et mitä tuolle pikkukoiralle sanosin, tuntuu, et jos lähden sitä hiljaseksi komentamaan ni se vaan yllyttää entisestään, kun kierrokset on jo ni kovilla. Ideoita otetaan vastaan, joten jättäkää ihmeessä kommenttia, jos on yhtään ideaa .. Pliis! Kiitos :)

Kopissa sentäs nykyään ollaan jo suht hiljaa niin, et muut saa keskittyä vuoroonsa. Ai niin, rengasta tehtiin kanssa sit radan jälkeen. Treenailin viemällä targetin renkaan taa ja sit ite liikuskelin molemmilla puolilla. Onnistui (sentäs jokin)! Jos targettia ei ole, Hippu ottaa musta häikkää ja tekee ihan omiaan. Paljon treeniä siis.

Nyt jos nuo pakkaset vähän helpottas (-20 pakkasta on vähän liikaa treenailla ulkona) voitas Hipun kanssa ottaa nuita treenejä pihalla ettei ens kerran oltas ni pihalla. Tiedän, että kun se päivä koittaa, että Hippu luottaa itteensä enemmän ja ei oo enää ni riippuvainen musta, ni meistä tulee loistoagiliitäjiä, sitä päivää, kosk se tapahtuu, en sen sijaan tiä. Siihen asti mun pitää koittaa alkaa mahdollisimman täydelliseksi. Hippu taitaa olla sitä mieltä, että hän on täydellinen ni munkin sit pitää vastapainoksi olla. Ja Hipun mielestä (agilityssa) mä oon kaukana siitä. Nyt siis vaan kotitreeniä sen minkä pystyy, ajatustreeniä ja mahdollisesti treeniä jonkun toisen koiralla (Katin neuvoja, kun lopussa sit kysyin, et onko mitään mitä voin tehdä) ja ehdottomasti pitkää pinnaa. Ehk se siit sit lähtee, vaikka vieläkin tuntuu, et tän kerran otsikko ois voinu olla "Vaihdetaan sheltti bulldoggiin". Päättelin, et sellasen kanssa ei ois ehtimisongelmia, muuten en rodun ihailijakuntaan kuulu, mut se ei vaatis multa liikaa, ku se ei ois ni nopee. Toivottavasti ens treeneissä jo vähemmän epätoivoa ..